Hyvän tarpin ostaa nopeasti. Varsinainen työ on virittää se niin, että se pitää kuivana myös jatkuvassa sateessa ja sivutuulessa.
Useimmat epäonnistuneet yöt eivät kaadu materiaaliin. Ne kaatuvat roikkuvaan harjanaruun, liian loivaan harustuskulmaan tai tarppiin, joka on kaksikymmentä senttiä liian korkealla. Hyvä rigging ei maksa mitään muuta kuin muutaman minuutin ja vähän rutiinia – ja se ratkaisee, heräätkö aamulla kuivana.
Tämä opas ei kerro, minkä tarpin sinun pitäisi ostaa, vaan mitä teet sillä, kun seisot kahden puun välissä ja alkaa tihkua.
Yhtenäinen vai jaettu harjanaru?
Tämä on ensimmäinen ja tärkein päätös, ja se määrää muun pystytyksen.
Yhtenäinen harjanaru (continuous ridgeline) on yksi naru, joka kiristetään puusta puuhun. Tarppi roikkuu siinä kahdella liikuteltavalla solmulla tai raudoilla, ja sitä voi siirrellä narulla edestakaisin.
- Puolesta: Voit kiristää narun ensin ja vetää tarpin sen yli – sateessa pystytät näin kaiken kuivassa. Tarpin voi keskittää jälkikäteen. Ja yläpuolellasi on naru, jossa otsalamppu, sukat ja pyyhe voivat roikkua.
- Vastaan: Yhtenäinen naru roikkuu aina hieman, sitä ei fysiikan takia voi välttää. Tarvitset vähän enemmän narua ja vähän enemmän harjoitusta.
Jaettu ripustus (split ridgeline) koostuu kahdesta erillisestä narusta, kumpikin tarpin kulmasta puuhun.
- Puolesta: Harjasta tulee todella kireä, koska mikään ei roiku. Kevyempi, vähemmän materiaalia, hyvällä säällä nopeampi pystyttää.
- Vastaan: Ei siirtelyä, ei kuivapystytystä, ei narua tavaroiden ripustamiseen.
Suositus: Jos olet aloittelija tai liikut usein huonossa säässä, valitse yhtenäinen ripustus. Jos liikut nopeasti ja kevyesti ja odotat poutaa, pärjäät paremmin jaetulla versiolla. Monella on lopulta kaapissa molemmat, ja valinta tehdään sääennusteen mukaan.
Harjanarun kiristäminen oikein
Kolme asiaa ratkaisee tässä kaiken: korkeus, kireys ja keskitys.
Korkeus. Tarpin harjanaru kuuluu noin 20–30 senttiä riippumattosi ridgelinen yläpuolelle. Liian korkealla sade tulee sivulta sisään. Liian matalalla törmäät siihen istuessasi – ja kondenssiveden kanssa tarppi tippuu naamallesi.
Kireys. Narun on oltava kireä, ei ”menee se näinkin”. Nyrkkisääntö: jos painat sitä keskeltä sormella alas ja se antaa periksi enemmän kuin kaksi, kolme senttiä, se on liian löysä. Velttoon harjanaruun kerääntyy vettä, ja tarppi, jossa on vesikupla, on nopein tie märään yöhön.
Keskitys. Tarpin on oltava keskellä riippumaton yläpuolella, ei keskellä puiden väliä. Ne eivät ole sama asia heti, kun puut ovat eri paksuisia tai maasto on kalteva.
Kiinnitykseen: prusik-solmut toimivat, eivät maksa mitään ja pitävät. Mutta märkänä ne kiristyvät tiukkaan, ja kylmillä tai hanskoitetuilla sormilla ne ovat työläitä. Titaaniosat kuten Dutch Titanium Wasp ratkaisevat juuri tämän ongelman: yhdellä kädellä käytettävä, vaikka sormissa ei olisi enää tuntoa. Kesällä se on mukavuutta. Marraskuussa se on ero kahden ja kymmenen minuutin välillä.
Harusnarut: aliarvostettu osa
Harjasta keskustellaan paljon, kulmissa läysäillään. Silti juuri harusnarut ratkaisevat, seisooko tarppisi tuulessa vai lepattaako se.
- Kulma: Tavoite on noin 45 astetta maahan nähden. Selvästi loivempi, niin naru vetää tarppia sivulle sen sijaan, että kiristäisi sitä. Selvästi jyrkempi, niin pinta ottaa liikaa tuulta.
- Pituus: Kaksi metriä kulmaa kohden on hyvä perusmitta. Kaikki lyhyempi pakottaa lyömään kiilan juuri siihen, missä kivi on.
- Näkyvyys: Heijastavat harusnarut eivät ole leikkikalu. Näkymättömään naruun kompastuu tasan kerran – ja yleensä kiila irtoaa samalla.
- Kiristin: Pienet osat kuten Hookworm tai Ringworm korvaavat solmut. Niillä kiristät yöllä ilman, että sinun täytyy ensin etsiä otsalamppua.
Ja: kiristä uudelleen. Silnylon venyy kastuessaan, joissain tarpeissa useita senttejä. Kun käytät ennen nukkumaanmenoa vielä kolmekymmentä sekuntia, sinulla on aamulla kireämpi katto.
Kolme pystytystä, jotka sinun kannattaa osata
A-Frame. Perusmalli: tarppi symmetrisesti harjanarun yli, kaikki neljä kulmaa harustettu 45 asteeseen. Toimii melkein aina, on nopea ja suojaa hyvin. Sillä hoidat suurimman osan kaikista öistä.
Porch Mode. Toinen sivu nostetaan kepeillä ylös, toinen jää alas. Saat avoimen, katetun etupihan ruoanlaittoon ja istumiseen. Ihanteellinen kuiviin, tyyniin iltoihin – ja heti huono, kun tuuli kääntyy.
Storm Mode. Harjanaru niin matalalle kuin mahdollista, tarppi vedetty lähes maahan asti, tuulen puoli kokonaan suljettu, harusnarut lyhyet ja kireät. Menetät kaiken mukavuuden ja voitat yön, jona mitään ei tapahdu. Tämä pystytys kannattaa harjoitella kerran kuivissa oloissa – ei ensimmäistä kertaa kello 23 myrskyssä.
Viisi yleisintä virhettä
- Tarppi liian korkealla. Näyttää ilmavalta, päästää sateen sisään. Mieluummin matalammalle kuin luulet.
- Harjanaru liian löysällä. Kerää vettä ja välittää jokaisen liikkeen tarppiin.
- Harustus liian loiva. Yleisin syy lepattaviin kulmiin.
- Ei tippanaruja. Vesi valuu ripustusta pitkin riippumattoon. Lyhyt narunpätkä löysästi ripustuksen ympärille solmittuna ratkaisee tämän alle grammalla.
- Puita ei tarkistettu. Kuollut puu yläpuolellasi on ainoa asia tässä oppaassa, joka on todella vaarallinen. Katso aina ylös ennen kuin kiristät mitään.
Mikä tarppi mihinkin käyttöön?
Lyhyesti, koska siitä tässä ei oikeastaan ole kyse:
- Minifly – minimaalinen, kesään ja grammanviilaajille. Vähän varaa.
- Thunderfly – yleismalli ovilla. Kolmeen vuodenaikaan järkevin valinta.
- Superfly – iso pinta-ala, paljon suojaa, sopii talveen ja jatkuvaan sateeseen.
- Mountainfly – kun meno käy karuksi ja tarvitset tilaa varusteille.
Tarp Sleeve on muuten kaikkein aliarvostetuin lisävaruste: sen avulla käärit tarpin kokoon ja auki sateessa ilman, että muu kastuu.
Mikä lopulta ratkaisee
Rigging on kädentaito, ei tietoa. Et opi sitä lukemalla tätä, vaan tekemällä pystytyksen kolme kertaa pihalla, kunnes se istuu – ja sitten kerran pimeässä. Sen jälkeen se vie neljä minuuttia, etkä enää ajattele sitä.
Jos olet alussa: yhtenäinen harjanaru, A-Frame, 45 astetta, kireä, tarpeeksi matalalla. Sillä selviät melkein jokaisesta yöstä Keski-Euroopassa.